Siirry sisältöön

Metsien suojelua vapaaehtoisesti

Erityisen tärkeät elinympäristöt metsissä on suojeltu metsälailla. Metsänomistajan tulisi tunnistaa omissa metsissään olevat metsälain mukaan määritellyt kohteet. Tällaisten suojelukohteiden säästämisestä metsänomistaja voi saada ympäristötukea. Arvokkaisiin elinympäristöihin ja ympäristötukeen liittyviä kysymyksiä voi suunnata metsänhoitoyhdistyksille.

Metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluu:

  • Lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien lähiympäristöt

  • Suoelinympäristöt, joissa luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous

  • Rehevät lehtolaikut

  • Kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla

  • Syvät rotkot ja kurut

  • Vähintään 10 metriä korkeat jyrkänteet ja niiden alusmetsät

  • Vähätuottoiset harvapuustoiset hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot

Metsälain lisäksi luonnonsuojelulaki kattaa alleen arvokkaita metsäkohteita. Luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita kohteita ei saa muuttaa, koska niiden suojelun tarkoituksena on säilyttää luontotyyppien ominaispiirteet. Myös luonnonsuojelulain mukaisista kohteista on metsänomistajan mahdollista hakea valtiolta korvausta, mikäli kohde aiheuttaa merkittävää taloudellista haittaa.

Luonnonsuojelulain alaisia suojelukohteita ovat:

  • Jalopuumetsät

  • Pähkinäpensaslehdot

  • Tervaleppäkorvet

  • Hiekkarannat

  • Merenrantaniityt

  • Katajakedot

  • Lehdesniityt

  • Suuret maisemapuut

Lait antavat vain minimirajoitteet metsänhoitoon ja -suojeluun. Metsien vapaaehtoisella suojelulla ja sertifioinnilla voidaan ottaa askel eteenpäin ja tehdä kestävämpiä valintoja.

Metsänomistaja voi myydä valtiolle luonnonsuojeluohjelmaan tai Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen tai rauhoittaa sen yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Luonnonsuojelupäätös on pysyvä, ja siitä tehdään merkintä kiinteistörekisteriin. ELY-keskuksen kanssa voi tehdä määräaikaisen sopimuksen alueen rauhoittamisesta kokonaan tai tiettyjen toimenpiteiden osalta, jos metsänomistaja ei halua luovuttaa metsäänsä pysyvästi luonnonsuojeluun.

Metsänomistajien on mahdollista itse siirtää metsätilansa joko kokonaan tai osittain suojelukäyttöön, sekä liittyä metsänhoitoyhdistyksen kautta sertifiointijärjestelmään. Metsäsertifioinnilla voidaan omalta osaltaan edistää metsien kestävää käyttöä ja monimuotoisuuden säilymistä talousmetsissä. Lähes kaikki Suomen metsät ovat sertifioitu. Suomessa on käytössä kaksi suurta kansainvälistä sertifiointijärjestelmää, PEFC JA FSC. Sertifikaatti myönnetään, kun metsänomistaja sitoutuu noudattamaan sertifikaatin mukaisia kriteerejä ja vaatimuksia metsänhoidossa. Sertifikaattien avulla metsänomistaja voi osoittaa harjoittavansa vastuullista ja kestävää metsänhoitoa.

Metso-ohjelma ehkäisee harvinaisten lajien taantumista

Suomen uhanalaisista lajeista noin 36 prosenttia elää ensisijaisesti metsissä. Harvinaisille metsälajeille erityisen tärkeitä ovat vanhat metsät ja monimuotoiset rehevät elinympäristöt. Suojelutoimilla metsälajien uhanalaistumisen kiihtyminen on saatu pysäytettyä.

Vapaaehtoinen monimuotoisuuden suojeluohjelma Metso sopii suojelusta kiinnostuneelle yksityismetsänomistajalle, jolla löytyy metsästään sopivia luontokohteita suojeltavaksi joko pysyvästi tai määräaikaisesti. Metsänomistaja voi myös myydä metsän valtiolle suojelualueeksi. Metso-ohjelmassa valtio maksaa metsänomistajalle korvausta ohjelman mukaisesta suojelusta ja luonnonhoidosta, joten se sopii myös sellaisille metsänomistajille, jotka haluavat suojella metsän monimuotoisuutta, mutta joilla on myös taloudellisia tavoitteita metsäomaisuudelleen.

Metso on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke, jonka tavoite on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen.

Millaiset kohteet hyväksytään Metso-ohjelmaan?

Perussääntö on, että kohde poikkeaa merkittävästi talousmetsästä. Puustoa on monessa kerroksessa, ja hakkuujälkiä ei näy tai ne ovat vanhoja. Puuston tulisi olla pääsääntöisesti yli 100-vuotiasta ja alueella on paljon lahopuuta.

Metso-ohjelmaan soveltuvia arvokkaita elinympäristöjä ja luontokohteita ovat:

  • laaja-alaiset ikääntyneet kangasmetsät

  • lehdot

  • puustoiset ja rehevät suot

  • tulvametsät

  • paahdeympäristöt

  • pienvesien, kuten purojen ja lähteiden, ympäristöt

Asiantuntija tarkastaa kohteen maastokäynnillä

Alueelliset metsä- ja ympäristöviranomaiset tekevät päätöksen kohteen soveltuvuudesta ohjelmaan. Metsänomistajan tarjottua kohdetta asiantuntija selvittää maastokäynnillä, täyttyvätkö valintaperusteet. Kohteen tarjoaminen ei sido metsänomistajaa, ja hän voi hyväksyä tai hylätä viranomaisen tekemän korvausesityksen.

Määräaikaisessa sopimuksessa valtio maksaa ohjelman mukaisesta suojelusta ja luonnonhoidosta korvausta, johon vaikuttavat alueen keskikantohinta, suojelukohteen puuston määrä, alueen pinta-ala ja muut kiinteistön hakkuumahdollisuudet. Pysyvän suojelun kohdalla korvaus lasketaan puutavaralajeittaisista keskikantohinnoista kokonaisarvon korjaus huomioiden.

Suojeluohjelmalla pyritään ensisijaisesti turvaamaan erityisesti luonnontilaisia metsiä. Luonnonarvoiltaan myös tavanomaisempi kohde saattaa olla arvokas, mikäli se täydentää lähellä sijaitsevaa arvokasta suojelualuetta. Suojelemalla tai hoitamalla arvokkaita metsiä suojellaan myös niissä eläviä harvinaisia lajeja - samalla Metsolla voidaan edistää metsän virkistyskäyttöä, yritystoimintaa ja huolehtia maisemasta.

Lisätietoa Metso-ohjelmasta tarjoaa Metsonpolku.

Avaa OP Metsä ja tarkista, löytyykö metsästäsi arvokkaita luontokohteita!

Chatti ei ole tällä hetkellä avoinna

Voit jättää kysymyksesi palautelomakkeen kautta.