Mitä yhteismetsään kuuluminen tarkoittaa käytännössä? "Ei tarvitse kamppailla metsäveroilmoituksen kanssa”

Yhteismetsään liittyminen on yhä useammalle metsänomistajalle houkutteleva vaihtoehto. Yhteismetsässä kiinnostaa muun muassa vaivattomuus ja kevyempi verotus.

Kun metsänomistaja haluaa liittää metsänsä osaksi Kauhavan yhteismetsää, hän ottaa usein ensiksi yhteyttä Alpo Puro-ahoon. Hoitokunnan puheenjohtajana Puro-aho vastaa hoitokunnan kanssa muun muassa sitä, millaisia metsätiloja yhteismetsään liitetään.

– Aloitamme keskustelemalla siitä, missä metsä sijaitsee ja millaiset odotukset omistajalla on yhteismetsän suhteen.

Kauhavan yhteismetsä perustettiin vuoden 2011 lopulla, ja se on Suomen ensimmäinen koko kunnan käsittävä yhteismetsä. Kauhavan kaupunki, metsäkeskus ja metsänhoitoyhdistys olivat mukana perustamassa yhteismetsää, ja kaupunki sijoitti siihen omia metsävarantojaan.

Se rohkaisi Puro-ahon mukaan myös yksityisiä metsätilallisia liittymään.

– Nyt malli on tullut suosituksi muuallakin. Meillä on 105 osakasta, ja määrä kasvaa joka vuosi.

Ennen virallista liittymistä uuden osakkaan tulee tilata metsäänsä metsätila-arvio, joka on metsäammattilaisen tekemä arvonmääritys. Varsinaisen puuston lisäksi arviossa otetaan huomioon esimerkiksi metsänpohjan tila, metsän kasvuvaihe ja sen kulkuyhteydet.

Metsäarvion pohjalta omistajalle tarjotaan tietty määrä osuuksia yhteismetsästä. Lopuksi Puro-aho tekee maanmittauslaitokselle liittämissopimuksen, jonka nojalla metsäpalsta liitetään yhteismetsään. Liittämistoimitus on metsänomistajalle maksutonta.

– Prosessin aikana kerromme tietysti myös siitä, mitä muita etuja osakkaalle kuuluu. Meillä on esimerkiksi kirjattuna ohjesääntöön, että osakas saa jouluna hakea joulukuusen omalta metsäpalstaltaan.

Mahdollisuus mutta ei velvollisuus vaikuttaa

Kauhavan yhteismetsän käytännön toiminnasta vastaa hoitokunta. Se valmistelee ehdotukset yhteismetsän hoidosta, budjetista, ostoista sekä myynneistä ja kilpailuttaa hoitotoimet metsähoitoyhdistyksen ammattilaisilla.

Viime kädessä päätökset tehdään kuitenkin omistajista koostuvan osakaskunnan kokouksissa. Siellä jokaisella osakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa.

–Toisaalta ei tarvitse laittaa tikkua ristiin, jos ei halua. Laki velvoittaa hoitokuntaa hoitamaan yhteismetsää taloudellisesti ja ekologisesti ja metsäkeskuksen valvonnan alla. Puro-aho toteaa.

Viime vuosina Suomen metsätilojen haasteena on ollut pirstaloituminen yhä pienemmiksi palstoiksi, ja myös Kauhava yhteismetsä on levittäytynyt tällä hetkellä kolmen eri pitäjän alueelle. Kehittämissuunnitelmaan kuuluu pienimpien palstojen myyminen ja isompien kokonaisuuksien hankkiminen.

Erityispiirteenä Kauhavan yhteismetsässä on se, että jos yhteismetsälle tarjotaan ostettavaksi uusi palsta, myös osakkailla on halutessaan oikeus lisätä osuuksiaan 5 000–10 000 euron lisäosuuksin.

– On ollut mielenkiintoista nähdä, miten olemme tätä kautta saaneet lisättyä pääomaa ja osuuksia. Laajentamiseen ei ole tarvinnut käyttää niin paljon yhteismetsän omia varoja.

Helppo tapa tasapuoliseen sukupolvenvaihdokseen

Myös metsäyhtiöt ovat alkaneet perustaa yhteismetsiä. UPM Yhteismetsä on UPM:n hallinnoima yhteismetsäkokonaisuus, joka käsittää käytännössä neljä eri yhteismetsäaluetta. Yhdessä Länsi-Suomen, Itä-Suomen, Pohjanmaan ja Keski-Suomen yhteismetsien toiminta-alueet kattavat merkittävän osan Suomesta.

– Kuka tahansa voi liittyä yhteismetsään sopimuksella, jos oma metsätila sijaitsee toiminta-alueella, kertoo UPM:n lakipalvelupäällikkö Heikki Kalvila.

Myös UPM Yhteismetsä pyrkii toiminnassaan estämään metsätilojen pirstaloitumista. Siksi pienimmät liitetyt metsät ovat olleet noin 10 hehtaarin luokkaa, isoimmat taas parisen sataa hehtaaria.

Toinen haaste suomalaisessa metsätaloudessa on metsänomistajien korkeaksi noussut keski-ikä. Kalvila toteaa, että yhteismetsä on kätevä vaihtoehto tilanteessa, jossa metsätilalla on edessä sukupolvenvaihdos.

– Jos esimerkiksi sisarukset perivät vanhempansa metsätilan, heidän pitää pystyä hoitamaan sitä yksituumaisesti tai riskinä on metsänhoidon passivoituminen tai tilan pirstominen. Kun perintömetsä liitetään yhteismetsään, sukupolvenvaihdoksessa voidaan jakaa osuuksia eikä metsää tarvitse pilkkoa.

Kalvila havainnollistaa esimerkillä: Metsänomistaja A omistaa metsän ja hänellä on kolme lasta. A liittää tilansa yhteismetsään ja saa siitä 900 osuutta, jotka rekisteröidään A:n metsätilakiinteistöön. A voi nyt lahjoittaa tasan 300 osuutta kullekin lapselleen.

– Tai jos A pitää metsän nimissään koko elinikänsä ja se menee perinnönjakoon, metsä on helposti jaettavissa ja vältetään potentiaalisesti hankala yhteisomistajuus.

Vakaata ja verotonta tuloa

Kalvila korostaa, että yhteismetsässä on myös sijoituskohteena monia etuja. Ammattilaiset hoitavat metsiä suunnitelmallisesti. Säännöllisen ylijäämän lisäksi yhteismetsäosuudet ovat käypää kauppatavaraa myös vapailla markkinoilla.

– UPM Yhteismetsässä sijoitustuotto on ollut keskimäärin 4–5 prosenttia. Se on tuottava ja vakaa sijoitusvaihtoehto.

Kalvilan mukaan yhteismetsä on myös verotuksen kannalta järkevä vaihtoehto. Yhteismetsä maksaa verot tuloksestaan, joten jako-osuudet ovat osakkaille verotonta tuloa eikä osakkaan tarvitse ilmoittaa niitä verotuksessaan.

– Eräs osakas totesi, että ei tarvitse kamppailla metsäveroilmoituksen kanssa. Lisäksi verotusaste on alhaisempi kuin yksityismetsässä. Yhteismetsän tuloveroprosentti on 26,5.

Sekä Kalvila että Puro-aho muistuttavat, että yhteismetsään liittyminen tulisi aina mieltää pysyväksi ratkaisuksi. Irtautuminen onnistuu yleensä käytännössä vain myymällä omat osuudet.

– Kannattaa muistaa, että omistustaan vastaavan osuuden takaisin saaminen riippuu osakaskunnan päätöksestä, Kalvila toteaa.