Lähes ikuisia vaatteita – Uusi teknologia valjastaa sellun myrkyttömästi tekstiilien valmistukseen ja kierrätykseen

Ioncell-teknologialla valmistetaan puusta biohajoavia vaatteita, jotka voidaan edelleen kierrättää uusien vaatteiden raaka-aineeksi. Näin maapalloa kuormittavat raakaöljypohjaiset ratkaisut voidaan korvata kestävämmin.

Viime vuonna erilaisia tekstiilikuituja valmistettiin hieman vajaa sata miljoonaa tonnia, kertoo Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Jari Laine.

– Tästä määrästä noin kaksi kolmasosaa oli raakaöljypohjaisista materiaaleista valmistettuja tekokuituja, kuten polyesteria. Noin neljännes oli puuvillaa, ja kuusi prosenttia selluloosamuuntokuituja, kuten viskoosia. Loppuosa oli luonnonkuituja, kuten villaa, pellavaa ja silkkiä.

Todennäköisesti näiden prosenttilukujen suhde muuttuu tulevina vuosina. Tiedossa on, että öljy loppuu, ja kuluttajat ovat havahtuneet vahvemmin vaateteollisuuden kestävyyteen. Viime vuosina myös keskustelu mikromuoveista on nostanut esiin ympäristöongelmia.

Kuluttajat ovatkin alkaneet kaivata uudenlaisia ratkaisuja. Laineen mukaan vaikuttaa siltä, että toisen maailmansodan jälkeen voittokulkunsa aloittaneiden raakaöljypohjaisten materiaalien ja tekokuitujen suosio saattaa vähitellen hiipua.

Parhaillaan kehitteillä on niille vaihtoehtoja. Suomalainen puu ja uudenlaiset teknologiat voivat tuoda tekstiiliteollisuuteen kestävämmän ratkaisun.

Viskoosia myrkyttömämpi ratkaisu

Varsinaisesti sellun hyödyntäminen vaateteollisuudessa ei ole uusi oivallus. Sitä on käytetty viskoosin valmistuksessa jo sadan vuoden ajan. Viskoosi on kuitenkin alkanut saada rinnalleen lisää sellupohjaisia ratkaisuja.

Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkimusryhmä on kehittänyt Itävallasta lähtöisin olevan professori Herbert Sixtan johdolla yhdeksän vuoden aikana uudenlaisen Ioncell F -teknologian.

– Ioncell kuuluu lyocell-kuituperheeseen, selluloosapohjaisiin muuntokuituihin. Viskoosiin verrattuna Ioncell on tuotantoprosessiltaan vaarattomampi vaihtoehto, Laine kertoo.

Viskoosin tuotannossa käytetään rikkihiiltä ja rikkihappoa, kun taas Ioncell hyödyntää pääosin vettä ja suolapohjaisia ionisia nesteitä liuottimina. Sen tarvitsema liukosellu on peräisin Stora Enson Joensuun tehtaalta.

Puusta vaatteeksi entistä kestävämmin

Puupohjaisten ratkaisujen hyödyt liittyvät Laineen mukaan erityisesti kestävään ratkaisumalliin.

– Puuvillan haaste Ioncelliin verrattuna on veden suuri käyttö viljelyprosessissa. Yleensä puuvillaa viljellään alueilla, joissa on pulaa ruuasta, eli kehittyvissä maissa. Usein näissä maissa kasteluvesi on hyvin arvokasta. Sitä kuluu tuhansia litroja per kilogramma puuvillaa.

Käytännössä Ioncell-teknologiassa voidaan hyödyntää kierrätysmateriaaleja ja neitseellistä sellua. Aluksi sellua liuotetaan ionisessa nesteessä, ja siitä muodostuu toffeennäköistä massaa. Sen jälkeen massa puristetaan ohuiksi säikeiksi. Ne ovat hiusta hienompia kuituja, jotka jähmettyvät vesialtaassa. Niistä saadaan kehrättyä lankaa.

– Tämä on kestävän kehityksen mukainen ratkaisu, koska prosessissa ei käytetä vaarallisia aineita ja materiaali on alkutuotteesta lopputuotteeseen asti täysin kierrätettävissä. Se maatuu ja tulee uusiutuvista lähteistä: joko kierrätysmateriaalista tai sellusta.

Sellun lisäksi jo valmistettujen vaatteiden kuidut voidaan vapauttaa uuteen käyttöön. Vanhoista puuvillafarkuista voidaan saada uudet, Laineen mukaan teknisesti paremmat kierrättämällä ne Ioncell-prosessin kautta.

Markkinoilla riittää kiinnostusta

Ratkaisussa on Laineen mukaan potentiaalia. Parhaillaan selvityksessä onkin, kuinka kannattava ratkaisu on kyseessä ja mikä olisi paras tapa viedä se markkinoille.

Yksi mahdollinen reitti kansainvälisille markkinoille olisi perustaa spin-off-yritys. Tutkijat ovat esimerkiksi käyneet Slushissa, ja Laineen mukaan sijoittajilla tuntuu olevan kiinnostusta.

– Jos ajatellaan liiketoimintapotentiaalia, joka voidaan saavuttaa maailmalla tällaisella korvauskuidulla, niin se on suuri. Ykkösvaihe on neitseellisen sellun käyttö ja kakkosvaiheessa pitäisi saada puuvillaa ynnä muuta selluloosapitoista materiaalia mukaan. Näin ratkaistaan käytettyjen vaatteiden kaatopaikalle vientikielto.

Kysyntää luovat myös suurten yritysten päätökset.

– Meillä on yhteistyökumppaneina muun muassa Ikea, Marimekko ja H&M. Useimmilla suurilla vaate- ja tekstiilialan yrityksillä on jo selkeänä tavoitteena strategioissaan, että ne tulevat korvaamaan öljypohjaiset tekstiilikuidut ja sertifioimattoman puuvillan kestävämmillä vaihtoehdoilla. Sijoittajan kannalta tämä on hyvin kiinnostavaa. Markkina on globaali ja se kasvaa.

Suomeen syntyy vauhdilla uutta

Laine kertoo, että Suomeen on kehittymässä vauhdilla uutta osaamista niin metsäteollisuuden kuin tutkimuksen osalta.

– Suomeen on syntymässä tällainen alan tutkimusklusteri ja kehitysalusta, jossa on vahvaa selluloosan ja muiden metsäteollisuuden tuotteiden sekä sivuvirtojen hyötykäytön tutkimusta ja kehitystä.

Laineen mukaan uusien teknisten ratkaisujen lisäksi tekstiiliteollisuutta tulevaisuudessa elävöittää vaatesuunnittelun vahva uusi tuleminen Suomessa.

Myös metsäyhtiöille kehitteillä olevat ratkaisut ovat uudenlainen tulonlähde.

– Tekstiilikuidun myyntiarvo on 2–3-kertainen verrattuna selluloosan arvoon. Jalostusasteen nousulla olisi merkittävä hyöty suomalaiselle paperiteollisuudelle tai metsäteollisuudelle ja koko kansantaloudelle. Kokonaismarkkina kasvaa pari prosenttia vuodessa ja selluloosamuuntokuiduissa vielä nopeammin. Ja jos kokonaismarkkina tekstiilikuidussa on noin sata miljoonaa tonnia, aika monta tehdasta saisi olla sellutehtaan vieressä tekemässä kuitua, jotta edes tuo kasvu saataisiin katettua.

Mitä tekevät jätit?

Kestävämpiä ratkaisuja kehittävät parhaillaan useat tahot. Suomesta Ioncellin lisäksi puuta tekstiilimateriaalina hyödyntää esimerkiksi Spinnova, ja Itävallassa toimii puolestaan Lenzing AG, jonka tavaramerkki on Tencel.

Laine arvioi, että todennäköisesti suurissa viskoosin ja tekstiilien valmistajamaissa, kuten Kiinassa ja Intiassa, on parhaillaan käynnissä kehitystyö, josta ei välttämättä kerrota uutisissa.

– Siellä mietitään varmasti kuumeisesti ratkaisuja tekstiilikuidun suhteen, osittain sen takia että viskoosin valmistus on myrkyllistä ja vaatii isot volyymit, jotta se on kannattavaa. Tuotannon on myös oltava lähellä raaka-ainemarkkinaa ja tekstiilivalmistajia.

Uusien ratkaisujen saapumista markkinoille odotellessa kuluttaja voi kuitenkin jo vaikuttaa.

– Siirtymällä vaate- ja tekstiilivalinnoissaan kestäviin, luonnonmukaisesti tuotettuihin luonnonkuituihin ja sertifioituihin selluloosamuuntokuituihin, jokainen kuluttaja ja yhteisö voi tehdä oman osansa kaupassa.